Laboratoriokäsikirja
Tutkimukset aakkosjärjestyksessä
Ehrlichiat
Ehrlichioosia aiheuttavat Ehrlichia canis (yleisin), Ehrlichia chaffeensis ja Ehrlichia ewingi ovat punkkien levittämiä riketsiabakteereita. Niiden pääasiallisena levittäjinä pidetään ruskeaa koirapunkkia (Rhipicephalus sanguineus), joka on levinnyt jo Suomessakin ympäri maata. Punkki menestyy oloissamme vain sisätiloissa, joissa se pystyy lisääntymään normaalisti. Punkin ei kuitenkaan ole todettu tartuttaneen ehrlichioosia Suomessa, vaan todetut tapaukset ovat olleet ulkomailla hankittuja tartuntoja. Kyseisen punkin ei myöskään ole todettu levittävän meillä esiintyviä muita vektorivälitteisiä sairauksia, kuten borrelioosia. Ehrlichioosi onkin Suomea huomattavasti yleisempi Keski- ja Etelä-Euroopassa. Kaakkois-Euroopassa tehdyn tutkimuksen mukaan jopa puolet aikuisista punkeista, ja 20 % nymfeistä kantaa riketsiabakteereita, ja voivat siten tartuttaa infektion niin koiraan kuin ihmiseenkin. Amerikan mantereella Ehrlichia ewingi on kuitenkin tietyillä alueilla huomattavasti E. canista yleisempi. Sen isäntänä toimii yleisimmin Amblyomma americanum -punkki. Ehrlichia-infektioita on ulkomailla todettu myös kissoilla. Puhuttaessa granulosytäärisestä ehrlichioosista esimerkiksi hevosilla, tarkoitetaan Anaplasman aiheuttamaa infektiota.
Taudilla tunnetaan kolme vaihetta, akuutti; subkliininen ja krooninen vaihe. Siirryttyään punkista koiraan E. canis -bakteerit infektoivat mononukleaarisia valkosoluja. Ehrlichia ewingi infektoi lähinnä neutrofiilisia granulosyyttejä. Taudinkuva vaihtelee, sillä koira voi kantaa sairautta täysin oireettomasti pitkiäkin aikoja. Kun oireita ilmenee kuuluu niihin kuumetta, väsymystä, syömättömyyttä ja alipainoisuutta. Ehrlichia ewingi -infektion ensimmäisinä kliinisinä oireina esiintyy yleensä ontumista ja moniniveltulehdusta. Lisäksi erlichioosipotilailla tavataan trombosytopenian eli verihiutaleiden vähyyden seurauksena verenvuototaipumusta, joka ilmenee etenkin iholla ja nenäverenvuotoina. Myös neurologiset oireet, oksentaminen, ripulointi sekä silmien leesiot ja tulehdukset on yhdistetty sairauteen. Hoitamattomana infektio kestää pitkään. E. canis infektioiden onkin todettu kestävän jopa yli 10 vuotta. Infektiota voidaan hoitaa pitkällä antibioottikuurilla. Yleensä hoito on tehokas, mutta on myös tapauksia, joissa infektiosta ei ole päästy eroon.
PCR-tekniikalla on mahdollista havaita Ehrlichia canis tai Ehrlichia spp. -spesifinen DNA suoraan potilaan kokoverestä, likvorista tai luuydinnäytteestä. Menetelmää suositellaan sairauden akuutin vaiheen diagnosointiin. Menetelmän herkkyys on parhaimmillaan ensimmäisen sairastumisviikon aikana ja laskee nopeasti antibioottihoidon aikana. Negatiivinen tulos ei täysin poissulje patogeenin olemassaoloa.
Tutkimusvaihtoehdot:
- Ehrlichia canis AB (IFAT) (S/HP)
- Koira
- Vastausaika: 1–2 vk (yhteistyössä IDEXX-laboratorion kanssa)
- Näytetyyppi: 1 ml seerumia tai Li-hepariiniplasmaa. Eroteltu näyte säilyy jääkaapissa 5 vrk.
- Tulkinta: Titterit alle 1:40 tulkitaan negatiivisiksi.
Vasta-aineet eivät välttämättä ole koholla tulehduksen akuutissa alkuvaiheessa. Vasta-ainemäärityksissä on todettu ristireagointia eri ehrlichia- ja anaplasma-lajien välillä. Vasta-ainepitoisuus ilmoitetaan titterinä, joka on laimein laimennos, jolla näytteelle on saatu positiivinen reaktio.
- Ehrlichia canis PCR (B/likvor/luuydin)
- Koira, kissa
- Vastausaika: 4–6 arkipäivää (yhteistyössä IDEXX-laboratorion kanssa)
- Näytetyyppi: EDTA-kokoverta 2 ml, 0,5 ml likvoria tai luuydinnäyte. Näyte säilyy jääkaapissa 10 vrk.
- Tulkinta: pos/neg
- Ehrlichia spp PCR (B/likvor/luuydin)
- Koira, kissa
- Vastausaika: 1–2 vk (yhteistyössä IDEXX-laboratorion kanssa)
- Näytetyyppi: 2 ml EDTA-kokoveri tai luuydin tai 0,5 ml likvor tai punkki. Näyte säilyy jääkaapissa 10 vrk.
- Tulkinta: pos/neg
- Punkkivälitteiset (pikatesti)
- Koira
Lähteet:
Christova I. Department of Microbiology, National Center of Infectious and Parasitic Diseases, J. van de Pol, S. Yazar, E. Velo, L. Schouls. Identification of Borrelia burgdorferi sensu lato, Anaplasma and Ehrlichia Species, and Spotted Fever Group Rickettsiae in Ticks from Southeastern Europe. European Journal of Clinical Microbiology and Infectious Diseases. 2003, Volume 22, Issue 9, pp 535-542.
Luís Cardoso†Email author, Cláudio Mendão† and Luís Madeira de Carvalho. Prevalence of Dirofilaria immitis, Ehrlichia canis, Borrelia burgdorferi sensu lato, Anaplasma spp. and Leishmania infantum in apparently healthy and CVBD-suspect dogs in Portugal – a national serological study. Parasites & Vectors 2012. 5:62.
Mason RJ1, Lee JM, Curran JM, Moss A, Van Der Heide B, Daniels PW. Serological survey for Ehrlichia canis in urban dogs from the major population centres of northern Australia. Aust Vet J. 2001 Aug;79(8):559-62.
Eviran uutinen 2.10.2007. Ruskea koirapunkki on hankalasti huoneistoista hävitettävä koiran loinen. http://www.evira.fi/portal/fi/tietoa+evirasta/ajankohtaista/arkisto/?bid=546. Viitattu 18.4.2016
Australian Government, Department of Agriculture and Water Resources. Group 3: step by step guide for dogs. http://www.agriculture.gov.au/cats-dogs/step-by-step-guides/category-3-step-by-step-guide-for-dogs. Viitattu 18.4.2016
CAPC Companion Animal Parasite Council. Vector-Borne Diseases – Ehrlichia spp. and Anaplasma spp. http://www.capcvet.org/capc-recommendations/ehrlichia-spp-and-anaplasma-spp1/. Viitattu 18.4.2016
Canine Ehrlichiosis – from Acute Infection to Chronic Disease. CVBD® Bayer HealtCare. Number 7. December 2010
Canine ehrlichiosis. Ann Agric Environ Med. 2003;10(2):137-41. Skotarczak B.
Braga, Ísis Assis et al. “Detection of Ehrlichia canis in domestic cats in the central-western region of Brazil.” Brazilian journal of microbiology : [publication of the Brazilian Society for Microbiology] vol. 45,2 641-5. 29 Aug. 2014, doi:10.1590/s1517-83822014000200036
MSD Veterinary Manual, JE Madigan. Overview of Equine Granulocytic Ehrlichiosis. Viitattu: 25.10.2019
Päivitetty: 10.1.2024
