Laboratoriokäsikirja

Tutkimukset aakkosjärjestyksessä

Takaisin hakutuloksiin

Diabeettisen ketoasidoosin (DKA) diagnosointi

DKA on diabetes mellituksen vakava komplikaatio. Koska oireet ovat vaihtelevia, voi sen luotettava toteaminen olla vaikeaa. Lievässä ketoasidoosissa eläin syö, juo ja pystyy ylläpitämään nestetasapainonsa, mutta vakavissa tapauksissa oireina ovat mm. oksentelu, anoreksia, runsas virtsaaminen ja juominen, dehydraatio sekä yleinen voimattomuus.

Diabeettinen ketoasidoosi syntyy, kun elimistö ei insuliinin puutteessa tai insuliiniresistenssin vuoksi pysty hyödyntämään ruuan hiilihydraatteja energiantuotantoonsa. Tämä aiheuttaa rasvakudoksen triglyseridien hajottamisen energiansaannin turvaamiseksi. Normaalitilanteessa insuliini inhiboi triglyseridejä hajottavan hormonisensitiivisen lipaasin toimintaa, jolloin rasvakudoksen triglyseridejä ei hajoteta. Syntymekanismia on kuvattu alla olevassa kaaviossa.

Laboratoriolöydöksenä havaitaan suurentunut verensokeri sekä ketoaineita virtsassa. Kuitenkin pelkkä ketoaineiden mittaaminen virtsan liuskatestillä jättää osan DKA-potilaista löytymättä. Näin tapahtuu koska virtsaliuska löytää pelkästään asetoasetaatin (ja asetonin), mutta ei hydroksibutyraattia, jota DKAssa syntyy ketoaineista ylivoimaisesti eniten. Virtsaliuskoilla löydetään myös vääriä positiivisia tuloksia (esim. monet lääkeaineet häiritsevät). Lisäksi DKA voi olla niin lievä tai kestänyt vasta niin vähän aikaa, että vaikka veressä on suurentuneita pitoisuuksia ketoaineita, ei virtsaan erity vielä riittävästi asetoasetaattia positiivisen tuloksen saamiseksi. Virtsanäytteen saaminen voi myös olla hankalaa DKAn aiheuttaman dehydraation vuoksi. Luotettavan DKA-diagnoosin saamiseksi epäilyttävien tapauksien tutkimisessa on käytettävä seerumin b–hydroksibutyraatin määritystä. DKA-epäilyn varmistamisen apuna voi käyttää Diabettisen ketoasidoosin diagnoosi-kaaviota.

Vinkki! Voit suojata näytteet esim. sanomalehteen käärimällä.