Laboratoriokäsikirja
Tutkimukset aakkosjärjestyksessä
Bilirubiini, konjugoitu (S/HP)
Bilirubiinia on punasoluissa osana hemoglobiinin rautaa sitovaa hemimolekyyliä. Verenkierron bilirubiini on peräisin hajonneista punasoluista ja on suurimmaksi osaksi sitoutuneena albumiiniin (vapaa bilirubiini). Osa bilirubiinista on ns. konjugoituneessa (vesiliukoinen) tai konjugoimattomassa (veteen liukenematon) muodossa. Bilirubiini metaboloituu (konjugoidaan) maksassa ja se poistuu elimistöstä sappinesteessä suoliston kautta ulosteissa.
Kohonnut kokonaisbilirubiini, mutta viitearvoalueella oleva konjugoitunut bilirubiini viittaa maksan toimintahäiriöön. Myös sappistaasissa on kuvattu esiintyvän suurentuneita konjugoituneen bilirubiinin pitoisuuksia.
Vastausaika:
Näytteensaapumispäivänä
Näytetyyppi:
Seerumi tai Li-hepariiniplasma 0,3 ml. Suojaa näyte valolta mahdollisimman pian näytteenoton ja esikäsittelyn jälkeen. Eroteltu näyte säilyy valolta suojattuna huoneenlämmössä 2 vrk, jääkaapissa 7 vrk ja pakastettuna -20 °C vähintään 3 kk. Lievä hemolyysi tai lipemia eivät häiritse määritystä.
Menetelmä:
Fotometrinen määritys (vanadaatti) (AACC). Mittausalueen alle jäävät tulokset (<1,00 umol/l) vastataan numeerisena arvona 0,9 umol/l
Viitearvot:
- koira 0–1,0 umol/l
- kissa 0–4,0 umol/l
- hevonen 3,0–11,0 umol/l
- nauta 0–6,0 umol/l
Tulkinta:
Suurentuneita pitoisuuksia
- hemolyyttisissä tiloissa
- maksasairauksissa
- sappitietukoksissa
Hemolyysi suurentaa kokonaisbilirubiinin määrää mutta konjugoitu bilirubiini pysyy viitearvoissa, koska maksan kyky konjugoida bilirubiinia on saturoitunut. Sappitietukos ja maksavaurio suurentavat molempien pitoisuutta.
Lähteet:
Comparison of the vanadate oxidase method with the diazo method for serum bilirubin determination in dog, monkey, and rat. Ameri M, Schnaars H, Sibley J, Honor D. J Vet Diagn Invest. 2011; 23:120–123.
Päivitetty: 28.4.2022
